KOTONA

Koti on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, joita on olemassa. Olen viimeisen vuoden aikana asunut hyvin monessa väliaikaisessa asunnossa mm. töiden vuoksi. Nyt vihdoin olen päässyt asettumaan aloilleni Espooseen. Nautin suunnattomasti ajasta yksin kotona, ja huomaan kuinka paljon oma rauhoittumispaikka vaikuttaa elämään ihan jokaisella osa-alueella. On myös olemassa yksi koti, joka säilyy aina kotina, vaikka siellä ei enää asukaan. Se on lapsuudenkotini Joensuussa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänne on aina välillä pakko päästä ja tänne on aina hyvä tulla. Hopeasta karkkikiposta löytyy aina karkkia ja kesällä on tarjolla lähes päivittäin itse tehtyä grilliruokaa. Puusaunassa voi istua rauhassa ja omassa vanhassa huoneessa muistella omia teiniaikoja. Täällä ei koskaan ole kiire minnekään ja tänne ovat aina kaikki ystävänikin olleet tervetulleita. Jääkaapissa on aina ruokaa. Täällä saa olla ihan vaan Emmi. Täällä on helppo hengittää. Helppo rauhoittua.

Mitä enemmän ikää tulee, onneksi tälläisiä asioita oppii arvostamaan, ja nauttimaan niistä yhä enemmän.

<3:llä Emmi

REDBULL 400 – KOVIN FYYSINEN SUORITUS IKINÄ

Terkkuja Kuopiosta RedBull 400 juoksutapahtumasta! Tänne saavuttiin aamupäivällä ja oikeastaan samantien lenkkarit jalkaan, kisaliivi ylle ja eikun mäkeen! Itse lähdin tänne vähän asenteella, että käydäämpä nyt tuo mäki juoksemassa, vähän niinkun läpällä.. Mutta morjens. Olikin oikeesti aika hemmetin jyrkkä nyppylä edessä, ihan oikeaa juoksukisan tunnelmaa ja näin loppu Lehtomaallakin se läpän heitto lyhyeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

redbull5 redbull7

Luvassahan oli siis ennemminkin ryömimistä, kuin juoksua. Mäki oli sen verran jyrkkä, että maaliin raahauduttiin verkkoa pitkin nelinkontin ryömimällä. Maaliviivan ylitettyä teki vaan mieli itkeä, ihan sen vuoksi että sattui ihan järkyttävästi jalkoihin ja keuhkoihin! Kävelystä ei meinannut tulla mitään, sillä jalat oli niin hapoilla, ettei ne yksinkertaisesti pitäneet. ”Juoksun” jälkeen sai todellakin keräillä itseään ja oli kyllä oikeesti rankin fyysinen suoritus, mitä varmasti koskaan olen tehnyt. Että se siitä hauskasta läpästä.

Epämukavuusalueelle meneminen ja itsensä haastaminen aina kuitenkin opettaa jotain uutta! Vaikka maaliin saavuttua oli todellakin ihan kamala fiilis, alkaa nyt jo pikkuhiljaa hymyilyttämään ja fiilis olla loistava! Itselleni iso juttu ylipäätään oli, että mun jalat (akillesjänne siis mennyt pari kertaa poikki) on vihdoin siinä kunnossa, että ne kestää tälläisiä rankempiakin settejä ja se on mulle iso voitto. Voin myös sanoa, että tuon mäen jälkeen ei ihan missään pikkuportaissa tee enää mieli puuskuttaa. Ihmeellisiin suorituksiin sitä ihminen kyllä pystyy, kun vaan painaa menemään eikä luovuta!

Kiitos Zeropointille ja Red Bullille loistavasta tapahtumasta ja kutsusta mukaan! Nyt illalla vielä edessä hyvin ansaittua ruokaa, juomaa ja hauskaa seuraa! 

<3:llä Emmi